Metsäsanasto

Hiilijalanjälki  

Hiilijalanjälkeä käytetään kuvaamaan kokonaispäästömäärää kasvihuonekaasuja, jotka aiheutuvat suoraan tai epäsuorasti yksilön tai yrityksen tuotteiden tuotannon tai toiminnan seurauksena. Yleensä hiilijalanjälki ilmoitetaan kasvihuonekaasujen yhteenlaskettuna määränä eli hiilidioksidiekvivalentteina (kg CO₂ekv) ja toisinaan pelkkänä hiilidioksidin määränä (kg CO₂).

Hiilikädenjälki ja ympäristökädenjälki 

Hiilikädenjälki on mittari, jolla arvioidaan yrityksen tuottamien tuotteiden ja palveluiden positiivista ilmastovaikutusta. Perusperiaatteena on, ettei yrityksen oman jalanjäljen pienentäminen ole vielä kädenjälkiteko, vaan kun yrityksen tuotteiden ja palvelujen käyttäminen vähentää asiakkaan hiilijalanjälkeä, kasvaa yrityksen hiilikädenjälki. Kun mukaan otetaan laajemmin erilaisia ympäristövaikutuksia, kuten ilmanlaatu, ravinteet, resurssit ja vesi, voidaan puhua ympäristökädenjäljestä.

Hiilineutraali  

Hiilineutraalius tarkoittaa, että hiilidioksidipäästöjä tuotetaan korkeintaan sen verran, kuin niitä voidaan sitoa ilmakehästä hiilinieluihin. Nollapäästöjen saavuttamiseksi kaikki maailman kasvihuonekaasupäästöt olisi kyettävä ottamaan talteen. 

Hiilinielu 

Hiilinielu on ekologinen tai mekaaninen prosessi, joka poistaa hiilidioksidia tai muuta kasvihuonekaasua ilmakehästä enemmän kuin sinne päästää. Esimerkiksi metsät toimivat ekologisina hiilinieluina, koska niiden kasvillisuudessa tapahtuva yhteyttäminen sitoo ilmakehän hiilidioksidia kiinteäksi orgaaniseksi ainekseksi.

Hiilinielu kuvaa hiilen virtaa ilmakehän kaasumaisesta olomuodosta kiinteään muotoon. Hiilinieluja mitataan sillä määrällä hiilidioksidia, jonka ne poistavat ilmakehästä (kg CO₂ekv/v). Muut kasvihuonekaasut (kuten esim. metaani) yhteismitallistetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi IPCC:n määrittämillä kertoimilla.

Suomen metsien vuotuiset hiilinielut ovat merkittävät, koska metsien kasvu sitoo enemmän hiiltä kuin niistä vapautuu metsien käytön ja luonnollisen hajotustoiminnan kautta. Suomen metsien hiilinielun eli ilmakehästä metsien kasvuun sitoutuvan hiilidioksidin määrä on vaihdellut vuodesta 1990 lähtien 22–50 miljoonan tonnin välillä hiilidioksidiekvivalentteina (milj.t CO₂ ekv/v). Tämä vastaa vuositasolla 30–60 % Suomen vuosittaisista kokonaispäästöistä.

Hiilensidonta  

Hiilensidonta on prosessi, joka poistaa hiilidioksidia ilmakehästä. Metsien hiilensidonnalla kuvataan puuston ja maaperän kykyä sitoa hiiltä. Metsissä hiili sitoutuu puustoon, alikasvokseen, turpeeseen ja maaperään.

Hiilitase  

Metsien hiilitaseella tarkoitetaan metsien hiilivaraston muutosta vuositasolla. Hiilitase koostuu puuston kasvusta ja siitä vähennettävistä hakkuissa korjatusta puustosta sekä kuolleeseen puuainekseen ja maaperään sitoutuneesta ja vapautuneesta hiilestä. Jos hiilitase on positiivinen, metsien hiilivarasto on kasvanut. Jos hiilitase on negatiivinen, metsien hiilivarasto on pienentynyt ja metsät ovat muuttuneet päästölähteiksi.

Hiilivarasto 

Metsien hiilivarasto koostuu maanpäällisestä ja maanalaisesta kasvillisuuden biomassasta ja maaperään sitoutuneesta hiilestä (elävät ja kuolleet puut ja muut kasvit sekä niiden jäänteet). Lisäksi hiilivarastoja ovat myös puusta valmistettujen tuotteiden hiilivarasto ja fossiilisten raaka-aineiden muodostama geologinen hiilivarasto. Geologisen hiilivaraston vapauttaminen ilmakehään aiheuttaa ilmaston lämpenemistä. 

Ilmastoviisas metsätalous  

Ilmastoviisaassa metsätaloudessa tehostetaan hiilen sidontaa ja varastointia metsätaloustoimenpitein. Näitä toimenpiteitä ovat esimerkiksi lannoitus, metsän uudistaminen käyttäen jalostettuja siemeniä tai taimia, uudistaminen mahdollisimman nopeasti hakkuun jälkeen ja vajaatuottoisten metsien uudistaminen ja metsittäminen.  

Hiilen varastointia voidaan lisätä turvemaiden peitteellisten metsänkäsittelytapojen avulla ja ennallistamalla huonotuottoisia ojitettuja soita. 

Kestävä metsätalous 

Kestävyyden periaate tarkoittaa sitä, että turvataan tuleville sukupolville yhtä hyvät tai paremmat toimintamahdollisuudet kuin nykyisillä sukupolvilla on. Kestävässä metsätaloudessa metsiä käytetään ja hoidetaan siten, että turvataan metsävarojen riittävyys ja luonnon monimuotoisuus sekä hillitään ilmastonmuutosta. Tavoitteena on mahdollistaa hyvinvointia sekä metsille, luonnolle, ilmastolle että ihmiskunnalle. Kestävyyteen kuuluu taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys.

Taloudellinen kestävyys tarkoittaa sitä, että metsien hoitaminen on kannattavaa ja metsät tarjoavat vähintään yhtä hyviä ansaintamahdollisuuksia myös jatkossa. Metsiä hyödynnetään pitkäjänteisesti nykyiset ja tulevat hakkuumahdollisuudet tiedostaen.

Ekologinen kestävyys voidaan turvata muun muassa säilyttämällä metsäluonnon monimuotoisuus, huolehtimalla tärkeistä elinympäristöistä, suojelemalla uhanalaisia lajeja ja välttämällä päästöjä mahdollisuuksien mukaan.

Sosiaaliseen kestävyyteen kuuluu metsien monikäyttöisyyden, jokamiehen oikeuksien ja metsään liittyvien työpaikkojen turvaaminen kaikille kansalaisille ja eri toimijoille myös jatkossa. Kulttuurisella kestävyydellä kunnioitetaan vanhoja perinteitä ja olemassa olevia oikeuksia.

Metsäsertifiointi 

Suomessa on käytössä kaksi sertifiointijärjestelmää PEFC ja FSC. Suomen metsistä noin 90 prosenttia on PEFC-sertifioituja ja 10 prosenttia FSC-sertifioituja. Metsäsertifioinnilla voidaan osoittaa, että metsiä käytetään vastuullisesti ja kestävästi.  

Sekametsä  

Valtaosa Suomen metsistä on puhtaita havu- tai lehtipuustoja. Monipuulajisissa metsissä eli sekametsissä hallitsevaa puulajia on vähemmän kuin 3/4 kasvatettavien puiden runkoluvusta. Kasvatettava puusto voi olla vaihtelevan kokoista. Sekapuustoisuus parantaa myös metsien maisemallista arvoa, tekee metsistä kestävämpiä erilaisia tuhoriskejä vastaan sekä on riistametsänhoitoa edistävä luonnonhoidollinen toimenpide.

Substituutio

Substituutio- eli korvaavuusvaikutuksella tarkoitetaan sitä, että puusta tehty materiaali tai energia korvaa sille vaihtoehtoisen materiaalin tai energialähteen. 

Suometsien ilmastokestävä hoito 

Suometsien turpeeseen on sitoutuneena runsaasti hiiltä, joten ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta on olennaista, että hiili ja muut kasvihuonekaasut pysyvät varastoituneena turpeeseen. Suometsien ilmastokestävässä hoidossa tavoitteena on turvata puuston kasvu ja ehkäistä turpeen nopeaa hajoamista vedenpinnan tasoa säätelemällä.  

Talousmetsien luonnonhoito  

Talousmetsien luonnonhoidon toimenpiteillä pyritään turvaamaan luonnon monimuotoisuus ja vesien puhtaus sekä ottamaan huomioon maisema ja metsien monikäyttömahdollisuudet osana metsien muuta käyttöä. Luonnonhoito tuottaa siten edellytyksiä talousmetsien monipuoliselle lajistolle, puhtaille vesille ja muille ekosysteemipalveluille. Metsänkäsittelyalueilla luonnon monimuotoisuutta edistetään säilyttämällä ja lisäämällä monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä. Niitä ovat esimerkiksi vanhat ja kookkaat puut, järeät lahopuut sekä metsätaloudellisesti vähäarvoiset lehtipuut. Yleisimmät keinot ovat säästöpuuryhmien jättäminen, lahopuiden säilyttäminen sekä muun muassa riistaeläimille tärkeä lehtipuusekoituksen ja tiheikköjen ylläpitäminen.  Sekapuustoisuus eli useiden puulajien kasvattaminen rinnakkain lisää ennen kaikkea metsän monimuotoisuutta kasvattamalla laji- ja yksilömääriä metsässä. Varsinkin lehtipuut lisäävät sienien, kääpien, puilla kasvavien sammalten ja jäkälien lajimääriä.