Viisi vuosikymmentä metsätöissä
Lokakuun viimeisenä päivänä metsuri Reijo Jalkanen sai valmiiksi neljän hehtaarin kuvion tutussa metsässä Kangasniemellä. Työlistallakin oli tuttuja tehtäviä eli taimikonhoitoa ja raivaussahatöitä.
Jotain uutta oli kuitenkin ilmassa – nimittäin edessä siintävät eläkepäivät.
”Kolmea kuukautta vaille 50 vuotta tuli oltua näissä hommissa”, Jalkanen laskee.
Eläkepäiviä Jalkanen ei ole etukäteen suunnitellut. Se on kuitenkin varmaa, että metsätyöt varmasti vielä kutsuvat.
”Kesäpojaksi voin tulla Tornatorille sahaamaan. Ei tässä vielä eläkeläiseksi tunne oloaan”, hän nauraa.
Metsuriveljessarjan nuorin
Jalkasen työura alkoi 1975 Enso-Gutzeitin palveluksessa.
”Vanhemmat veljet olivat ’Gutzeitilla töissä ja olin monesti apuna puita kantamassa. Kun vanhin veli lähti armeijaan, työnjohtaja kysyi minua keskimmäisen veljen työpariksi. Hän oli nähnyt, että pärjään hommissa. Siitä se alkoi”, Jalkanen muistelee.
Myöhemmin vanhin veli palasi armeijasta ja kolme Jalkasen veljestä työskenteli melkein pari vuosikymmentä saman yhtiön palveluksessa. 90-luvun tuulisina aikoina vanhin veljistä siirtyi yksityiseksi toimijaksi, mutta keskimmäisen veljen kanssa Jalkanen teki töitä työparina aina veljen eläköitymiseen asti nelisen vuotta sitten.
Veljesrakkaus ei joutunut töiden vuoksi koetukselle vuosikymmenten tiivistä yhdessä tekemisestä huolimatta.
”Sovussa on mennyt, ei olisi muutoin tehty porukalla”, Jalkanen naurahtaa.
Talven pakkasista kesäkuumille
Pitkä työura on tarjonnut Jalkasella näkymän suomalaisen työn ja metsurin työn muutokseen.
”Alkuaikoina työpäivät olivat pitkiä: työmaalle mentiin aamulla, kun alkoi nähdä, ja illalla lähdettiin pois, kun pimeä tuli. Työviikko oli kuusipäiväinen”, Jalkanen muistelee.
Töitä tehtiin pääasiassa talvella, eikä talvivarusteissa ollut kehumista. Kesäaika oli hiljaista.
Vuosien mittaan työpäivät ja -viikot ovat lyhentyneet ja sesonki siirtynyt sulan maan aikaan. Itse työ on muuttunut fyysisesti kevyemmäksi, kun painotus on siirtynyt avohakkuiden tekemisestä raivaussahapainotteiseksi.
”Ennen oli 40 metrin välein talviajourat ja rungot vedettiin käsipelissä ajourille. Rungot oli mitan kanssa katkottava. Kun pystymitta tuli, sai ruveta katkomaan silmämääräisesti. Nykyään metsäkoneet hoitavat homman automaattisesti”, Jalkanen kertaa muutoksia.
Juttu jatkuu kuvagallerin jälkeen. Kuvagalleriassa kuvia Miehen työ – Suomi taitekohdassa 1970 -näyttelystä. Näyttely pohjautuu Metsäntutkimuslaitoksen Suomalainen metsätyömies -tutkimusraporttiin ja sen yhteydessä koottuun laajaan, dokumentaariseen valokuva-aineistoon vuosilta 1970–1971. Valokuva-aineiston kuvaajat olivat Erkki Heikinheimo ja Aarne Reunala. Tutustu koko näyttelyyn Miehen työ – Lusto vahvistaa suhteita metsään
Vastuullisemmin metsään
Lainsäädännön vaikutusta metsurin työn muutokseen ei voi sivuuttaa. Metsien käyttöä ohjaavat lait ovat mullistuneet, samoin työaikoja- ja olosuhteita määrittävät lait. Työsuojelu ja työturvallisuus ovat tulleet myös metsään.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana erityisesti vastuullisuusajattelu on myös muuttanut alaa.
”Muutokset ovat olleet hyviä”, Jalkanen sanoo.
Nyt pinnalla oleva keskustelu metsien kohtalosta on noussut esille useampiakin kertoja Jalkasen uran aikana. Jalkanen on työskennellyt metsissä niin kauan, että on ehtinyt nähdä, miten aukosta kasvaa metsä. Hän ei ole huolissaan:
”Ei Suomesta lopu metsä.”
Toimeentulon kulmakivestä harvojen lajiksi
Vaikka metsurin työ ei ole enää niin vaativaa ja työskentelyolosuhteet ovat muuttuneet varusteiden, laitteiden ja työturvallisuuden kehittymisen myötä, suomalaiset metsurit alkavat olla katoava luonnonvara. Työ ei kiinnosta nuoria.
Vielä 70-luvulla Suomen metsissä työskenteli 100 000 metsuria, nyt määrä on lähellä 3000.
Kehitys näkyy myös Tornatorissa, ja tarkoittaa sitä, että metsäomaisuuden hoitoon tarvitaan urakoitsijakumppaneita.
”Alkuun meitä oli 170, nyt alle 30. En näe urakoitsijoiden käyttöä huonona, jonkunhan ne työt on hoidettava”, Jalkanen toteaa.
Yksi työnantaja läpi uran
Jalkasen työura on siitäkin poikkeuksellinen, että mies ei ole kertaakaan varsinaisesti vaihtanut työpaikkaa. Jalkanen työskenteli Enso-Gutzeitille vuoteen 1998, jolloin se yhdistyi Stora Enson kanssa. Tornatorin palvelukseen Jalkanen siirtyi 2002, kun Stora Enso yhtiöitti metsänsä ja nykyinen Tornator perustettiin.
80-luvun alussa kilpailija houkutteli töihin, mutta Jalkanen ei nähnyt työnantajan vaihtamisessa itua.
”Reppu selässä lähdettävä töihin joka tapauksessa, se ei muutu mihinkään.”
Vakaa työnantaja on luonut turvaa metsurin arkeen. Kun Jalkaselta kysyy, mikä on ollut parasta työurassa, ei vastausta tarvitse pitkään miettiä:
”Kyllä se on se vapaus. Ei tarvitse niin olla kellon kanssa, vaan saa itse päättää, missä olla ja mihin aikaan. Sekin on hyvä, että työkohde vaihtuu usein. En olisi tehtaassa viihtynyt.”