Suojatiheiköt ja lahopuut tukevat monimuotoisuutta hakkuualueilla
Suojatiheiköt ovat metsänkäsittelyssä säästettäviä pienialaisia pensaiden ja eri kokoisten puiden muodostamia ryhmiä, jotka lisäävät metsän rakenteellista vaihtelua sekä tarjoavat metsälajeille suojaa, ravintoa ja pesäpaikkoja jokaisessa metsän elinkierron vaiheessa. Erityisesti suojatiheiköistä hyötyvät monet riistalajit kuten metsäkanalinnut ja jänikset.
Metsänhoitotoimissa Tornatorin kohteilla jätetään noin puolen aarin kokoisia suojatiheiköitä. Tiheiköitä pyritään jättämään kolme kappaletta hehtaarille luontaisten edellytysten mukaisesti, jolloin vuosittain tiheiköitä syntyy noin 50 000 kappaletta. Näiden lisäksi riistalle ja muille metsälajeille tärkeitä tiheikköjä syntyy myös esimerkiksi säästöpuuryhmiin sekä vesistöjen suojavyöhykkeisiin.
Käytännössä tiheiköt perustetaan jättämällä raivaussahatöissä pieniä alueita raivaamatta ja maanmuokkauksessa taimiryhmiä muokkaamatta. Hyvä tiheikkö on sekapuustoinen ja monikerroksinen. Esimerkiksi kuusi, pihlaja, leppä, kataja sekä mustikka ovat tärkeitä lajeja suojatiheiköissä.
Tornatorin metsissä suojatiheikköjen yhteyteen tehdään kasvatushakkuissa myös tekopökkelöitä eli katkaistaan puu 3–4 metrin korkeudelta. Tekopökkelöillä lisätään metsälajeille elintärkeän lahopuun määrää.
Lahopuujatkumon turvaaminen
Joka neljäs laji kaikista metsälajeistamme tarvitsee lahopuuta elääkseen ja lahopuu on siten metsien merkittävin monimuotoisuutta lisäävä resurssi, johon voidaan vaikuttaa myös talousmetsien luonnonhoidolla. Lahopuun määrän lisäksi myös lahopuun laatu ja jatkuvuus ovat keskeisiä tekijöitä lahopuusta riippuvaisten lajien kannalta.
Tornatorin metsiin lahopuuta syntyy runsaasti esimerkiksi säästöpuista, tekopökkelöistä, kulotuksilta sekä metsänkäsittelyn ulkopuolelle jätettäville elinympäristöille ja vesistöjen suojavyöhykkeille sekä suojelualueille. Runsaslahopuustoiset metsiköt jätetään metsätaloustoimien ulkopuolelle.
